TJ 22- Marmeladi Maurin taustatutkimuksia

Olen saanut otsikossa mainitun lempinimen rakkailta ystäviltäni ehkä hieman kettuilu mielessä, mutta myönnettäköön että joskus se osuu;) Nimi ilmeisesti viitannee intohimoon, jota tunnen ruokaa kohtaan.

Tästä pääsemmekin päivän aiheeseen, nimittäin ruokaan.
Päätin tehdä Anthony Bourdain:in innoittamana pientä taustatutkimusta brasilialaisesta ruuasta ja opetella samalla hieman sanastoa.
Katsoin muutama päivä sitten Anthony Bourdain:in "No reservations" sarjasta jakson, jossa Bourdain vieraili Riossa. Anthony Bourdain on ehdottomasti yksi idoleistani. Huumorintajuinen, inhimillinen, teeskentelemätön ja hitto sillä äijällä on huikee työ. Ottaisin paikan heti vastaan, jos joku maksaisi minulle syömisestä ja matkailusta;p
Ruokaan liittyviä tv-sarjoja on nykyään todella paljon ja "fine diningista" on tehty trendi. Kuitenkin kaiken tämän hienostelun keskellä Bourdainin sarja on mielestäni mukavan rehellinen ja ronski. Vaikka Bourdain pääseekin ohjelmassaan maailman hienoimpiin ravintoloihin närppimään tulitikkuaskin kokoisia annoksia ja menuja, jotka maksavat kuukausipalkkani verran, uskaltaa Bourdain kuitenkin maistaa kaikkea veripaltusta hyönteisiin ja lehmän aivoista linnun sylkikeittoon. Ei se, ettenkö, minä mielelläni närppisi niitä satojen eurojen arvoisia annoksia, mutta se, että se tulee tehdä kunnioituksella ruokaa ja sen ympärillä olevia kulttuureja kohtaan. Tämä on ehkä se seikka miksi Bourdainia ihailen. Jos minulla joskus jonkinlaisia periaatteita on, niin "kaikkea pitää maistaa" on yksi niistä.

Tosiaan tuon Bourdain:in Rio-jakson nähtyäni aloin miettiä edellisiä Rion reissujani ja ruokaa. Eipä se ruoka mitenkään pääosassa ole ollut, vaikkakin ihan tyytyväinen olen sen suoritukseen sivuosassa.

Talon ja juhlien isäntä, Will, vaihtaa tuliaiset ylleen:)

Brasilia on tunnettu tietenkin hyvästä lihasta, ja eipä sitä hehkuteta turhaan. Olimme viime reissulla hyvin etuoikeutettuja päästessämme brasilialaisen perheen luo BBQ-iltaan. Perheen äiti valmisti aterian meille suomalaisille sambavieraille, ja voi että, parasta lihaa ikinä! Harmittaa että en ole ottanut kuvaa ateriasta ja grillistä. Grilli oli iso peltitynnyrin puolikas, johon oli itse kiinnitetty metallinen jalka. Hiillos tehtiin isolla pöytätuulettimella. Luulen että brasilialaiset lehmät ovat onnellisempia kuin mitkään muut lehmät, ja siitä johtuu lihan taivaallinen maku, jota ei tarvitse korostaa kuin ripauksella suolaa. Perheen isäntä, Will, grillasi niin taivaallista lihaa, että voisin matkustaa Brasiliaan vain sen vuoksi.
Toki ateriaan kuului muutakin. Brasilialaiset nauttivat lihan kanssa hurjan määrän erilaisia hiilihydraatteja: papuja (kaikenlaisia ja kaikessa muodossa), perunaa, riisiä ja tietenkin farofaa. Farofa on maniokista (=kassava, tapioca) tehtyä jauhoa, jota syödään lihan lisukkeena. Farofa:an saatetaan laittaa sekaan esim. pekonia tai rusinoita ja kuivattuja hedelmiä. Lisukkeena on myös useasti parika-tomaatti-sipuli salsaa. BBQ illassa ei siis tarvinnut pettyä brasilialaiseen ruokaan ja vieraanvaraisuuteen. Molemmat ovat omaa laatuaan. Illan kruunasi loistavan aterian lisäksi Will:in ja tämän ystävien loihtima livemusiikki ja sambat, joita jopa mekin osasimme laulaa:) Will siellä kuulemma jo kovasti odotteleekin suomisambistoja kylään aterialle.

Lihaa ja lihapoika

Paikalliselle BBQ illalliselle vetelee kyllä vertoja churrascariat eli pihviravintolat. Ruokailusta maksetaan könttäsumma seisovasta pöydästä ja sitten saapi mättää niin paljon, tai kauan, kun pystyy. Seisovasta pöydästä lautaselle napataan kaikki lisukkeet kuten ne perunat, riisit, farofa:t ja pavut yms., mutta se liha... se on seivästetty miekkaan ja sitä on valeltu suolalla ja valkosipulilla, uuh mama! Liha on tietysti hyvin mediumia, juuri sellaista kuin pitääkin. Uskalias saattaa päästä maistamaan samanmoisessa seipäässä tarjoiltavia kanansydämiä, jotka ovat myös paikallisten suurta herkkua. Ravintolassa tarjoilijapojat kiertävät seipäidensä kanssa kaarrellen pöytien väleissä ikään kuin metsästäen tällaisia viattomia uhreja. Sitten vain vinkataan "oi!" jokaiselle seipäälle ja hetken päästä on vatsa pinkeenä. Mahtavuutta!

Yksi brasilialainen "kansallisruoka" on nimeltään feijoada. Samalla nimellä kutsutaan myös tapahtumia, joissa tarjoillaan feijoada:a. Feijoada on pitkään haudutettua lihapataa, jossa on naudan ja/tai porsaan lihaa, lihamakkaraa ja mustia papuja. Feijoada nautitaan farofan ja riisin kera.

Tämä annos, tölkki guaraná limsaa ja annos makkaraa, lihaa, farofaa ja salsaa alle 2€

Vaikka perinteinen feijoada on mielestäni hyvää, on katukeittiökulttuuri kuitenkin se, mistä ehkä pidän enemmän kuin hiilihydraattivoittoisista perinneruuista. Hienointa kulttuurissa on se, että ei tarvitse miettiä koska söisi ja joisi, sillä katukeittiöt tajoavat lihaa, olutta ja caipirinhoja kellon ympäri. Viime reissuilla kiireessä tutuiksi tuli pipoca (popkornit, kinuskilla tai pekonilla höystettynä), churrot (pienet Espanjasta kotoisin olevat pitkulaiset munkit, joihin halutessaan sai kinuskia täytteeksi), ja tietenkin pienet grilliliha annokset (kts. kuva). No eihän tuo nyt kovin seksikkään näköistä ole, mutta hemmetin hyvää se on. Kuvassa näkyy myös monelle tuttu Guaraná limsa, jolla allekirjoittaneen on tullut korvattua useita lounaita Riossa. Lisäarvoa limsalle antaa se, että guaraná:lla on piristävä vaikutus.

Katukeittiöstä voi nauttia myös rannalla. Rannalla pitkää päivää painavat myyjät kulkevat mukanaan kylmälaukkuja, minigrillejä ja millon mitäkin myytävää krääsää. Voin jo kuulla mielessäni myyjien huudot : "Camarão, camarão, camarão (katkarapu)!" tai "Coca, aqua, Skol (virvoitusjuomia)!" Yksi huikemmista herkuista rannalla on queijo, tuttavallisemmin "biitsijuusto". Tikussa pötköttävä halloumijuusto grillataan pienessä grillissä ja maustetaan yrtti- ja valkosipulimausteilla. Njam! Tällanen pieni välipala tulee rannalla useasti tarpeeseen, kun hikoilu pakottaa kehon vaatimaan lisää suolaa. Yksi suosikeistani rannalla oli myös hattara, jonka portugalinkielistä nimeä en muista kuollaksenikaan. Oma ennätys on kaksi ja puoli hattaraa, yhdeltä istumalta;p.

Suco-baari

Brasilialainen ruoka osoittautuu tutkimuksissani ja muistelmissani melko tukevaksi ja esimerkiksi salaattia tarjotaan melko vähän. Vastapainona rasvaiselle juustolle, lihalle ja hurjalle määrälle hiilihydraatteja on tarjolla esimerkiksi tuorepuristettuja hedelmämehuja, sucoja. Cobacabana:lta löytyy monia "suukkobaareja", joista on ihana nauttia suco vaikka aamupalaksi tai krapulaan. Omia suosikkeja on abacaxi (ananas), laranja (appelsiini) ja maracujá (passionhedelmä). Suukkobaarista voi toki mehujen lisäksi nauttia salgadoja eli pikkusuolaisia pasteijoita, joissa täytteenä on mm. kinkkua ja juustoa. Aikaisemmalla reissulla syntyikin sanonta: "Syö salgado aina kun voit!". Liekö silloin sitten ollut kiire tai jotain..;p
Salgado:jen piiriin lukeutuu myös lukuisat erilaiset polinhot, jotka ovat uppopaistettuja pulleroita. Polinho:issa voi täytteenä niin ikään olla melkein mitä vain.. usein miten juustoa ja esimerkiksi turskaa.

Suco:jen ja salgado:jen lisäksi loistava krapulapala on açaí. Açaí on oikeastaan, lähinnä mustikkaa muistuttavan, marjan nimi ja sitä tarjotaan jäämurskan kanssa mössönä. Aamulla sekaan voi pyytää vaikka ripauksen mysliä. Tällainen kannattaa ehdottomasti nauttia jos edellisen illan lihat ja oluet kiertää vatsassa. Siinä ne terveysvaikutteiset ruuat sitten pääasiassa olikin.

Kuivattua turskaa

Vaikka liha ja katukeittiö on näinkin tuttu, janoan uusia kokemuksia ruuan parissa. Yksi suuri brasilialainen herkku on jäänyt kokonaan kokematta ja maistamatta, bacalhau, turska. Turskaa on tajolla hyvin moninaisissa muodoissa, mutta mielenkiinoisin varmasti on kuivattu turska, jota ei voi olla näkemättä ja haistamatta, brasilialaisessa katukuvassa. Ajatus haisevasta kuivatusta kalasta ei ole ehkä houkuttelevimmasta päästä, mutta aion tuota kansallisherkkua maistaa. Muistan kuulleeni jonkun tilaston, että Brasiliassa ja Portugalissa syötäisiin kolmannes maailman tuskasta. Sambistoille varmasti aukeea tämä turskan olennaisuus brasilialaisessa kulttuurissa pienen tietopläjäyksen kautta: Vuonna 2007 sambakoulu Império Serrano, teki karnevaalilkulkueensa turskasta ja Norjasta. Oli siinä silloin kulkueita katsellessa hetki kerättävä itseänsä "Että MITÄ?!" :D Jep, turskaa on tällä reissulla maistettava.

Vaikka matka Brasiliaan tulee varmasti painottumaan sambaamiseen, sambapukuihin, sambaajiin ja sambaan, aion nauttia rakastamastani brasilialaisesta kulttuurista täysillä. Ruoka, nähtävyydet, shoppailu ja yleinen fiilistely ja hengailu, tulevat varmasti olemaan suuri osa reissun luonnetta. Brasilia on iloisten ja huolettomien ihmisten paikka, jossa aurinko paistaa, kuumasti, ja caipirinhat käyvät välipaloista. Lentojahan en ole vielä ostanut ja hyvin vähän olen siitä itsestänsä (sambasta;p) kertonut, mutta odota ystäväni.. pian on niidenkin aika. Niitä hetkiä odotellessa, voimme toivoa, että matkakumppanini Miia, on virittänyt caipirinhanuijansa ja tarjoaa kierroksen cachaça:ta huomenna, kun vuosi vaihtuu...

Feliz Ano Novo 2013!!!

TJ 40 - Blogin syntymäpäivä

Kaikesta inspiroituneena ja innostuneena, loin blogin päivänä, jolloin oletan päiviä olevan jäljellä 40. Sen jälkeen istun koneessa kohti Rio de Janeiroa.
Reissu tulee olemaan kolmas laatuaan, mutta varmasti tällä hetkellä olen enemmän sen tarpeessa, kuin koskaan aikaisemmin.

Keskustelimme maanantaina Miian ja Riikan (my partners in crime;) kanssa reissun järjestelyistä, ja mm. siitä, missä aikoisimme majoittua. Riikka oli saanut paljon vastauksia mahdollisista asunnoista ja majoitus siis alkaa varmistua. Tosin brasilialaisten kanssa kun asioi, ei kaikki aina mene putkeen..;p Onneksi on Riikka!



Tunnelmia Rion karnevaaleilta 2009

Olin jo ollut heittämässä pyyhettä kehään tämän reissun toteutumisesta, mutta maanantain jälkeen tajusin kuinka paljon haluankaan Rioon. Kesällä tuli tehtyä kahta työtä ja kesälomat jäi siis pitämättä. Vaikka kaksi työpaikkaa muuttui syksyllä taas yhdeksi, ei hommat ole vähentyneet, ja pieni loma olisi nyt kyllä tarpeen. Kaiken lisäksi, en muista koska olisin käyttänyt bikinejä viimeksi.. niimpä maanantain ja tiistain välinen yö kului asos.comi:ssa ja net-a-porter.com:issa täydellisiä bikinejä metsästäen.

Tiistai iltana fiilisteltiin Miian kanssa 2H+K:ssa hyvän ruuan ja juoman ohella aikaisempia reissuja ja keskiviikko yönä sainkin inspiraation tästä blogista:)

Toivon kovasti, että blogi tulee tarjoamaan jotain jokaiselle lukijalleen. Voin ainakin luvata, että sen kirjoittamisesta ei tule puuttumaan iloa, intoa ja inspiraatioita.

So exited!;p