2. Päivä, Torstai - Saracuruna

Torstaina lähdemme "tiukasti kymmeneltä" (= puolenpäivän aikaan) junalla kohti Saracurunaa. Tänään päästään Willin luo, grillibileisiin, täydellisen lihan tyyssijaan. Junamatka on sangen hämmentävä, sillä ulkona on tooooodella kuuma ja junassa on piiiiiirun kylmä. Miia kietoo vieressä cangaa ympärilleen ja minä kaivan ainoaa "pitkähihaista" minkä olen muistanut pakata mukaan. Hyi ku kylymä! Matka kestää puolisen tuntia
Carlos (Ruotsin Carlos) on perillä asemalla vastassa ja opastamassa meidät perille. Uskottelen itselleni, että olisin ehkä osannutkin Willin talolle. Matkalla talolle poikkeamme ostamassa oluet, jotka olemme luvanneet tarjota. Tunnelma pienen Saracurunan kaduilla on ihana ja todella hiljainen. Aurinko paistaa täysillä ja lapset juoksentelevat pihoissa ja teillä. Talot ovat vanhoja ja ränsistyneitä, mutta sitäkin vaikuttavampia. Täällä on omalla tavallaan todella kaunista, tunnelma on kuin jostan kirjasta. Tohdin kaivaa iphoneni taskusta ja räpsin kuvia ympäriltäni. Olutputiikki on pieni ja mies istuu baarijakkaralla kaakeleilla sisustetussa kaupassaan. Ostamme kuusi litran pulloa Brahma- merkkistä olutta ja Guarana- limsaa. Olutputiikin edessä loikolee pieni musta pentukissa, jonka kanssa Miia leikkii ja inisee yliäänillä. No joo onhan tuo ihan söpö kun on vielä pentu.

Residência dos Wills

Willin talolla odottaa lämmin vastaanotto ja tunnen itseni todella tervetulleeksi. Willille annetaan tuliaisiksi suomalaista olutta, Fazerin sinistä ja salmiakkia. Will on poikkeukellinen brassi, Will rakastaa salmiakkia. Will ja hänen lankonsa alkavat grillaushommiin meidän istuessa sisälle valkoisille nahkasohville. On hyvä, että olemme sisällä, sillä ulkona on todella kuuma aurinko, emmekä halua polttaa itseämme. Seuraamme liittyy myös Willin tyttö ja hänen seitsemän kuukautinen poikansa, Arthur, joka vie tyttöjen sydämet.

Ruoka-aika! Pöytään kannetaan perinteiset ja jo hyvin tutuiksi tulleet farofa, riisi, chilimaustetut perunat ja salsa. Grilli savuaa ja kohta pöytään alkaa ilmestyä lihaa. Kananasiipiä, pihviä, makkaraa ja kanansydämiä, joiden tiedän olevan täällä suurta herkkua, mutta mitä en ole itse maistanut vielä. Härkää sarvista ja eiku maistamaan. Törkkään sydämen haarukkaan ja haukkaan sydämen suuhuni. Hmmm.. ei ollenkaan niin pelottavaa kuin luulin. Lihaltahan se maistuu, eikä koostumuskaan olle paha. Yllytämme Miiakin maistamaan ja rohkea rokan syö! Miia laittaa sydämen suuhunsa ja alkaa pureskella hyvin nopeasti. Seuraamme kuinka silmät laajenee ja Miia näyttää pahoinvoivalta. Mika kysäisee että "no söitkö sä sen". Miia vastaa nopeasti "Joo kyllä mä sen nielasin" ja juoksee kaatamaan limsaa lasiinsa. Me vähän nauretaan.
Liha ja makkara on todella hyvää. Ja ahmin ruokaa enemmän kuin olisi tarve. Päivä kuluu keskustellen lauleskellen ja syöden. Will puhuu englantia, joten jopa minä ja pojat pääsemme osallisiksi keskusteluun.
Päivä on mukava ja erilainen ja nautin siitä täysillä.

Grilli valmiina

Njam

Grillimestarin työpöytä, kuvassa Will:in lanko ja vaimo

On jo ilta kun palaamme kotiin junalla. Juna on onneksi vanhempaa mallia ja siinä ei ole jäätävää ilmastointia.
Juna-asemalta suuntaamme harhalevan metron etsinnän busseille, mutta metroasema löytyykin sattumalta.
Päättämme pitää tänään rennomman illan ja suuntaamme kauppaan haalimaan caipis-aineta. Marketissa on yllättävän vähän porukkaa ja jonot etenevät suht nopeasti. Tuohdun kuitenkin kassalla kun seuraan asiakaspalveljoiden toimintaa. Kiirettä ei pidetä, ei sitten yhtään. Myyjä on kuin hidastetusta flmistä. Ruoka pakataan hyvin pieniin muovikasseihin, joita laitetaan aina kaksi päällekkäin, etteivät ne hajoa. Raivostuttavaa ja ihan sairasta. Tähän p***aan ihmiset tulevat hukkumaan.

Kaupasta kotiin ja caipishommiin. Miian kanssa laitetaan homma pyörimään kunnes tajutaan, että perskule ei meillä ole jäitä. Paitsi pakkasessa jo valmiiksi olleet jäät. Ne eivät oikeen houkuta.
Otetaan caipiskannu kouraan ja lähdetään Miian kanssa ruinaamaan jäitä alakerran kuppilasta. Jäät irtoaa kiskurihintaan (10 reiskaa - 4€) kun Miia toteaa portugaliksi "Me ollaan Suomesta ja meillä on kuuma!"

Kun caipkset saadaan valmiiksi suuntaamme pimeässä, mutta kuumassa ilmassa altaalle nauttimaan juomia. Taivaalla vaeltaa iso, mutta ohut pilvivetho kuun päällä ja sitä on ihana katsella. Minulle tulee kuitenkin olo, että haluan olla hetken itsekseni. Muut jäävät altaalle ja saunaan ja minä palaan ylös asuntoomme lukemaan kirjaa. Pieni koti-ikävä potkaisee tässä vaiheessa. Päivä on kuitenkin ollut mukava ja nukahdan tyytyväisenä.